Pitkästä aikaa! :D

Heh... Onpas siitä taas ollut aikaa! No, syynä ovat olleet ihan nuo koulukiireet ja oma saamattomuuteni. Halusin nimittäin tosiaan tehdä nämä esittelyt aakkosjärjestyksessä, mutta en saanut aikaiseksi, että olisin tarttunut Fushigi Yuugin ja lukenut sen kokonaan putkeen! En nimittäin muistanut ennen lukemista sarjasta oikein mitään, joten olisi ollut vähän vaikea kirjoittaa siitä...

Siiiitten, aakkosjärjestyksessä seuraavana olisi Arina Tanemuran manga Full Moon (O Sagashite), mutta valitettavasti en juurikaan pysty sanomaan sarjasta mitään. ^^' Olen ottanut projektiksi kerätä Tanemuran kaikki sarjat (heh) ja tämä on vielä pahasti vaiheessa. Lähinnä koska olen ostellut kyseistä sarjaa tähän mennessä vain Lukuhetkestä ja siellä nyt ei koko ajan ole koko sarjaa. Tällä hetkellä minulla on pokkari 2, 3 ja 5. Yleensä en tee näin, olen nimittäin todella järjestelmällinen, mutta kuka voisi vastustaa 3 euron kappalehintaa?? Mutta järjestelmällisyydeltäni en kuitenkaan pysty aloittamaan sarjan lukemista ennen kuin minulla on ensimmäinen pokkari, enkä jatkaa vitoseen ennen nelosta. :'D Joten en ole lukenut noita ollenkaan. Joskus kyllä luin Full Moonia kirjastossa (suomeksi, omani ovat englanniksi), mutten enää muista mihin asti sarjassa pääsin. ^^' JOTEN esittelen sarjan tarkemmin kunhan pääsen sitä lukemaan! :)



Heh, otin tuon 2. pokkarin kuvan eri kameralla, näköjään eri kokoinen kuva tuli!



Mutta ettei tämä ihan turha postaus ole, esittelen saman tien seuraavan hyllyssä olevan mangan! Nimittäin Fushigi Yuugin Yuu Wataselta. 



Fushigi Yuugin ensimmäisen osan suomalaispainos

Kyseessä on siis suomeksi joku aika sitten kokonaan ilmestynyt manga, joka kertoo tytöstä nimeltä Miaka. Miaka päätyy kirjan (Neljän Jumalan taivaan ja maan kirja) sisälle ja hänestä tulee Suzakun neito, jonka tehtävänä on löytää seitsemän Suzakun tähteä, jotta hän voi kutsua Suzakun ja toivoa. (Suzaku on siis yksi neljästä jumalasta.) Fushigi Yuugi kertoo kaiken voittavasta rakkaudesta ja ystävyydestä. Sarjassa on 18 pokkaria.

Tutustuin tähän jo kauan ennen kuin se ilmestyi suomeksi, lainasin nimittäin huvikseni 5. pokkarin (muistaakseni) joskus kirjastosta englanniksi (mikä on aika omituista, koska nykyään en voisi ajatellakaan lukevani jonkun pokkarin keskeltä sarjaa!). En tuolloin kuitenkaan kauheasti kiinnostunut/innostunut sarjasta. Kuitenkin muistin lukeneeni sarjaa vähän kun se ilmestyi suomeksi, joten ostin kolme ensimmäistä sitä mukaan kun ne ilmestyivät suomeksi. Sitten en ostanut vähään aikaan taas yhtään kunnes innostuin taas ja hankin välistä jääneet nopeasti ja halvalla Lukuhetkestä. :D (Tyypillistä minua siis.) Tätä sarjaa olen lukenut vähän sieltä täältä tyylillä (mikä ei todellakaan ole minulle tyypillistä!), joten luin ekan kerran kokonaan ja oikeassa järjestyksessä vasta tätä varten. Aiemmin oli ollut vähän hajanainen kuva koko sarjasta, mutta nyt selkeni kummasti ja tykästyin nyt enemmän kuin aiemmin tästä tykkäsin!

Tykästyin varsinkin siihen, että sarja oli hauskempi kuin muistin! Taisin muutamankin kerran nauraa ääneen kun tätä yksin luin, vaikka tuli sitä itkettyäkin, ei sen puoleen! :D Hahmoista suosikkejani ovat ehdottomasti Tasuki ja Nuriko! <3 Tykkään kovasti myös Hotohorista ja Amiboshista, ja okei, myös Tamahomesta! :D Tässä sarjassa plussaa ovat ehdottomasti juuri ihanat hahmot, joihin minä ainakin kiinnyin aika kovasti ja hauskuus. Myös se ettei sarjan tapahtumat suju välttämättä juuri niin kuin yleisen kaavan mukaan yleensä tapahtuu on ihan mukavaa vaihtelua, vaikkakin välillä vähän ahdistavaa ja ärsyttävää kun MIKÄÄN ei tunnu sujuvan tai onnistuvan! En osaa tosin sanoa onko se, että hahmoja kuolee kuin kärpäsiä sitten hyvä vai huono asia. Välillä tuli tosiaan itkettyä kovastikin. 

Fushigi Yuugi on kyllä periaatteessa yksi yhtenäinen tarina, vaikkakin siinä onkin kaksi osaa, joista toinen on huomattavasti lyhyempi kuin toinen. Molemmissa "tarinoissa" on siis samat hahmot ja "toisen osan" taustalla on "ensimmäisen osan" tapahtumat. Näkökulmat ei muutu. En oikein tiedä miten tämän selittäisin, mutta tätä näkökulmaani tukee sekin, että "ensimmäisessä" ja "toisessa osassa" on eri pahikset, joita vastaan kamppaillaan. Itsekin yllätyin tästä todella paljon kun yhtäkkiä kesken kaiken pokkarin lopussa lukee "Fushigi Yuugi loppuu", vaikka vielä oli tulossa pokkareita! :o (Minulla on siis tapana aina tarkistaa kuinka monta pokkaria sarjassa on. :D) Mutta on kyllä tutustumisen arvoinen, vaikkei ihan suosikkeihin ylläkään! :) 

Huh, en ole kirjoittanut niin pitkään aikaan, että minusta tuntuu, että tämä teksti oli hieman sekava! o.o Minkä lisäksi ehdin aloittaa jo toisen sarjan lukemisen ennen kuin kirjoitin tämän, joten unohdin suurimman osan niistä asioista, joista olisin halunnut kirjoittaa Fushigi Yuugia koskien! ^^'  


  

Tajusinpa taas jotain uutta ja ihmeellistä

En ole supersuosittujen sarjojen ystävä vaan heti jos jokin sarja on todella suosittu, olen skeptinen sitä kohtaan. Näin on käynyt varsinkin Death Noten ja Naruton kohdalla. Kirjoitin jo tosin aiemmin siitä, miten tajusin lopulta Death Noten mahtavuuden, joten ei siitä sen enempää. Narutoa aloin itseasiassa lukemaan silloin kun se alkoi suomeksi (lähinnä koska se eka osa oli tutustumistarjouksessa), mutta pääsin vain seitsemänteen osaan kun lopetin sarjan ostamisen.  

Narutossa minua häiritsi monikin asia. Ensinnäkin se ei ollut vielä loppunut (eikä ole edelleenkään) ja pitkät sarjat arveluttavat minua, koska ne syövät todella paljon rahaa ja minua huolestuttaa, että jos niitä suosion takia jatketaan niin ne alkavat toistamaan itseään... Tai sitten juoni etenee liian hitaasti (kuten esimerkiksi Salapoliisi Conanissa, vaikka se onkin aivan loistava dekkarityylinen manga). Toisekseen en pidä vessahuumorista yhtään ja minusta Naruto puhui ärsyttävästi ja oli muutenkin rasittava. :'D 

Mutta sitten tosiaan tässä yksipäivän Anttilan Toptenissä törmäsin Naruto animeboxeihin niin halpaan hintaan että oli pakko ostaa (en voi vastustaa alennushintoja!!). Siitä sitten innostuin jatkamaan sarjaa muutenkin kun halusin tietää mitä siinä tapahtuu. Unohdin kokonaan että Naruto puhui niin ärsyttävästi! Mutta ei se sitten loppujen lopuksi häirinnyt enää kun siihen tottui ja vessahuumoria ei enää alun jälkeen ole juurikaan ollut. Luojan kiitos. Eikä Naruto ole myöskään ollut enää niin rasittava kun se on vähän oppinutkin asioita. Tosiaan, rupesin haalimaan Narutoja lisää mangana. Lukuhetkessä ne olivat 5 euroa kappale, mutta sen lisäksi tilasin niitä ihan Tammen sivuilta kun ne olivat 5,95 e kpl ja postikulut 4,9 e (paitsi jos ei rekisteröidy niin postikulut ovat 7 euroa ja koska rekisteröityminen on ilmaista niin kannattaa ehdottomasti rekisteröityä). Sitten sen tilauksen tehtyäni satuin päätymään semmoiselle sivulle kun BookPlus.fi. Siellä sattui olemaan tarjous, että kolme mangaa kympillä, joten en todellakaan voinut vastustaa. Tosin valitettavasti siellä oli Narutoja vain 22. pokkariin asti... Mutta ostin sieltä sitten kahdeksan Narutoa ja yhden One Piecen täyttääkseni tarjouksen ehdot. Postikulut olivat vain 2,95 euroa, joten tuli todella halvaksi! Tammelta tein tilauksen sunnuntaina ja paketista taisi tulla ilmoitus keskiviikkona, että se on saapunut. BookPlussalta tilasin maanantaina ja paketti saapui seuraavana viikon keskiviikkona. Saapumista hidasti se, että osa mangoista piti tilata ensin muualta pakattavaksi ja lähetettäväksi minulle. Molemmilla palvelu oli hyvää, joten kannattaa ehdottomasti käyttää! BookPlussassa vielä se todella hyvä puoli, että tilauksen tilaa voi seurata ja näkee milloin se on pakattu/toimitettu. Tammelta en tällaista toimintoa löytänyt... Katsoin myös mitä Akateemiselta tilaaminen tulisi maksamaan ja postikulut olivat noin 2,9 e luokkaa, mutta Narutot olivat sitten hintavampia kuin Tammella ja BookPlussalla, 6,50 tai 6,60 suurin osa. Tosin katsoin nyt uudestaan noita BookPlussan sivuja niin kyllähän sieltä niitä Narutoja löytyy enemmänkin kuin vaan 22. :D Joten sinne varmaan tulee tehtyä uusi tilaus jossain vaiheessa! Tosin miinuksena sanoisin BookPlussalle, että hakua ei voi rajata kielen perusteella..... -____- Sieltä sitten tulee 273 osumaa kun pistää "Naruto" ja niistä pitäis sitten löytää ne suomenkieliset... Blah. 

Mutta mikäs sitten loppujen sai minut muuttamaan mieltäni Naruton suhteen (sillä tosiaan, nykyään pidän siitä todella paljon!!)...? TÄSTÄ ETEENPÄIN SAATTAA SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA 22. ENSIMMÄISEN OSAN LUKEMISEN PERUSTEELLA!! Ensinnäkin Naruton kehitys on saanut minut pitämään hänestä paljon enemmän! Nyt kun se on vihdoin oppinut käyttämään Yhdeksänhäntäisen kettudemonin chakraa, se on paljon voimakkaampi ja siten pidän siitä enemmän. :D Plus se tekniikka, jonka Jiraya opetti Narutolle, Rasengan tai jotain sellaista, oli todella siisti! Jiraya on muutenkin yksi suosikkihahmoistani nykyään! Se on niin siistin näkönen, pervo, hauska ja tietysti todella voimakas (yksi Kolmesta Suuresta kun on). :'DD Muutenkin sarjassa on tosi paljon kivoja hahmoja! Sasukesta ja Kakashista olen tykännyt alusta asti, koska ne on molemmat niin cooleja, hottiksia, voimakkaita ja mielenkiintosia hahmoja. Tykkään myös Gaarasta tosi tosi tosi paljon. <3 Se on niin sulonen kun se taistelee Narutoa vastaan ja hävittyään sanoo Temarille ja Kankuroolle kiitos ja ne on ihan wtf! <3 Ja sitten tykkään Neji ja Hinata Hyuugasta ja myös Kibasta ja Shikamarusta. :D No, ne tais olla ne tärkeimmät. Niin ja Narutossa tosiaan mielestäni sekoitettu täydellisessä määrin taisteluita, koskettavia tarinoita ja ihmisten kasvamista. Tykkään nykyään kovasti! <3 
JUONIPALJASTUKSET LOPPUU. 

Haha, ja törmäsin netissä hauskaan sivustoon, nimittäin Narutopediaan. :DD Se on kyllä ollut todella kätevä ja sieltä löytyy paljon tietoa aiheeseen liittyen. Tosin olen kyllä onnistunut spoilaamaan itseni joiltakin osin käymällä vähän tutkiskelemassa siellä... Mutta ei nyt voi enää mitään. Eikä siellä nyt mitään kamalan valtavaa paljastunut. Mutta koko entryn idea oli oikeastaan tämä: NARUTO on <3 !!

ps. sain vihdoinkin palautettua kaikki Inuyashat jotka oli Helsingistä lainassa!! :DD

      

Sanoiko joku "peukalonmittainen lilliputtikääpä"?!?

Hieman on nyt aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi päivitin! Joka tapauksessa nyt sitten Fullmetal Alchemist. Hiromu Arakawan manga-sarja siis kyseessä ja sarja on jo päättynyt Japanissa. Suomessa on ilmestynyt 26 pokkaria. Yksi syy minkä takia kirjoittaminen on vähän jäänyt on se, että odottelin vähän josko sarjan viimeinen pokkari ilmestyisi niin voisin kirjoittaa koko sarjasta. Tänään sitten löysin kaupasta 26. pokkarin ja sydän pamppaillen ostin sen ja kotona luin, mutta sarja ei päättynytkään siihen!! Olin ihan varma, että nyt se loppuisi, mutta ei sittenkään... Wikipedian (haha) mukaan 27. olisi sitten viimeinen.



Tässä siis uusin jota ei löydy ylemmästä kuvasta ollenkaan

 Fullmetal Alchemist kertoo veljeksistä nimeltä Edward (Ed) ja Alphonse (Al) Elric, jotka ovat molemmat alkemisteja. Veljeksille kävi huonosti kiellettyä synteesiä yrittäessään ja tarina kertoo siitä miten Edward ja Alphonse yrittävät palauttaa sen mitä menettivät. Siinä se juoni kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin.

Ostin ensimmäisen osan silloin kun se ilmestyi suomeksi. Pääsin johonkin viidenteen pokkariin asti kunnes innostukseni otti ja lopahti. Syitä oli mm. pokkareiden hinta (ja se, että se nousi koko ajan) sekä se, että sarja ei ollut vielä loppunut Japanissa ja pelkäsin sen venähtävän turhan pitkäksi. Jossain vaiheessa kuitenkin innostuin sarjasta uudestaan ja ostinkin nopealla tahdilla sitten pokkarit siihen asti kun niitä oli ilmestynyt. Siitä lähtien jokaista uutta onkin saanut odottaa aika pitkään kun se ilmestyy täällä lähes samassa tahdissa kuin Japanissa, ei ihan mutta melkein.

Fullmetal Alchemistissa minua viehättää aika moni asia. Ensinnäkin mielenkiintoiset hahmot ja erityisesti LOISTAVAT pahikset. Heti jos mukaan heitetään seitsemän kuolemansyntiä niin kiinnostukseni on taattu. Kerronnallisesti juoni ei etene suoraviivaisesti vaan tarinassa on takaumia, mikä on aina plussaa. Tilanteita seurataan myös monesta näkökulmasta, mikä saattaa olla hieman sekavaa varsinkin jos lukiessaan seuraavaa pokkaria ei muista mitä edellisessä tapahtui tarkalleen. Mutta itse tykkään kun pitää lukiessa hieman ajatellakkin. ^^ Pidän myös siitä, että tarina sijoittuu kokonaan eri maailmaan kuin missä me elämme, ihan erinimisiä valtioita ja sellaista. Minkä lisäksi tietenkin itse alkemia on minusta mielenkiintoista! Sarjassa on myös jonkin verran filosofista pohdintaa sekä huumoria. Ja vielä kun lisää sen että pidän todella paljon piirtojäljestä, niin täytyy sanoa, että kaikin puolin minua miellyttävä kokonaisuus!

Sarjassa käsitellään asioita kuten kansanmurhaa, kostoa, menettämistä, ihmisyyttä ja perhettä. Toiminnan ja hauskuuden välissä on vakavia kohtia, joissa pohditaan syvällisiäkin. On sitä välillä tullut ihan itkuakin väännettyä sarjaa lukiessa. Ahdistukselta on välillä myös vaikea välttyä, varsinkin kun puhutaan ishvaalien kohtalosta. Se saa (ainakin minut) pohtimaan ihmisyyttä. Tosin sarjan huumorikin puree minuun ihan täysillä, Edwardin kompleksi omasta lyhyydestään, lyhyt pinna ja niiden aiheuttamat tilanteet kyllä naurattavat edelleen. :'D Minkä lisäksi Lisäherkut ovat aivan loistavat!

Fullmetal Alchemisteja on ollut aika helppo hankkia kun olen kerännyt tätä siis suomeksi. Eli lähes kaikista normikaupoista on lehtiosastolta löytynyt. Hintaa kai jotain 6,90 e... (Haha, tänään ostin viimeksi enkä enää muista. :'D) Tosin suurimman osan olen taas ostanut ihan Lukuhetkestä, siellä ne olivat muistaakseni 5,50 e... Se oli kätevää silloin kun kaupoissa oli myynnissä 21. osa ja itse tarvitsin 7. eteenpäin. Sitten kun sain ostettua ne siihen asti mitä normikaupoissa oli myynnissä niin ei enää jaksanut odottaa että ne tulisi myyntiin Lukuhetkeen. Ja tosiaan, suositellaan siis yli 12-vuotiaille. :) Ja minä suosittelen ehdottomasti tätäkin!! <3


Ja ihan yhtään mitenkään FMA:han liittyen, olen sortunut hieman shoppailemaan Anttilassa! Sieltä nimittäin on tarttunut mukaan Narutoa. Kaksi ensimmäistä Original Uncut Box Setiä. Satuin löytämään ne sieltä 10 euroa/kpl ja muistelin niiden maksava normaalisti enemmän joten päädyin sitten ostamaan ne. Ärsyttää vaan niin pirusti kun osa jaksoista tökkii VAIKKA OSTIN NE VASTA ÄSKEN!! -____- En tajua, onko vika niissä DVD:issä vai meidän DVD-soittimessa. Harmittaa ja turhauttaa niin paljon että melkein itkettää... En ole ehtinyt katsoa kuin 12 jaksoa kun en ensin huomannut 13. jakson olevan vielä ykkösboksilla ja kävin ostamassa kakkosboksin... Sitten tajusin 13. jakson mutta se jumitti ja rupesi harmittamaan niin paljon että kaikki into meni... Inhottavaa kun vasta ostetut DVD:t ei toimi. :'(



Vielä pikku huomautuksena, että Naruton DVD-boksien pohjasta löytyy kiva pikkuyllätys, nimittäin K18-merkintä. Jotain konkreettista hyötyä siitäkin, että on juuri täyttänyt 18...

Kohtuu ärsyttävää, vaikkei itseäni enää edes K18-merkintä estä.. Kun ottaa huomioon, että muissa pohjoismaissa kuitenkin on K15-merkintä. Paitsi kakkosboksi taitaa olla Norjassa myös K18.

Rakkautta ja aavevarkaita

Eli D.N.Angel. :D Tästä minulla on toistaiseksi vain ensimmäinen osa, joten en kauheasti osaa sanoa mitään. Mutta jonkun verran kuitenkin! Kyseessä siis Yukiru Sugisakin manga, joka (valitettavasti) ei ole vielä loppunut Japanissa. Yhteensä pokkareita on 14 ja englanniksi on käännetty 13. 

Ideana on siis, että päähenkilö Daisuke Niwa täyttää 14 vuotta ja hänelle selviää, että hän on perinyt suvussaan kulkevan DNA:n, joka saa hänet muuttumaan legendaariseksi aavevaras Darkiksi. Dark varastaa taidetta ja Daisuke ei haluaisi muuttua Darkiksi ollenkaan, joten hän pyrkii lopettamaan muuttumisen. Daisuken luokalla on myös eräs henkilö, joka yrittää ottaa Darkin kiinni hinnalla millä hyvänsä.

Olen itseasiassa katsonut kyseisen sarjan pohjalta tehdyn animen kokonaan ja sen takia ajattelin, että voisihan sen mangankin lukea. Vähän vaan arveluttaa kun se ei ole vieläkään loppunut Japanissa... Sen lisäksi, että omistan ensimmäisen osan, olen myös lukenut toisen osan, lainasin sen joko kaverilta tai kirjastosta, en muista kummasta. Lisäksi olen lukenut, että manga on aika erilainen verrattuna animeen, koska anime on tehty loppuun vaikka sarja ei ole vielä mangana loppunut. Ja sitten vielä sellainen syy, että mangassa kulkee mukana semmoinen minisarja, josta pidän! ^^ Pidän myös piirtämistyylistä, kaikki ovat jotenkin kissamaisia! <3

Joo, en siis osaa vielä paljoakaan sanoa tästä, voisin tietysti höpötellä hahmoista, mutta en ole varma siitä, että minkälaisiksi ne mangassa kehittyy, joten puhun niistä sitten animen osalta. Ja ilmoittelen sitten täällä kun olen saanut ostettua kyseistä sarjaa lisää.

Tosiaan, tämän ensimmäisen osan ostin Lukuhetkestä, maksoi varmaan jonkun 6 euroa...? Pitäisi mennä ehkä tarkistamaan olisiko siellä lisää näitä... Toisaalta olen menossa keskiviikkona Helsinkiin Studia-messujen takia ja vapaa-ajalla voisi ehtiä vaikka mitä! Tässä ikäsuositus on sitten Teen (T) eli siis 13+. Kannattaa kyllä kokeilla! <3

Leikitäänkö kissaa ja hiirtä?

Järjestyksessä seuraavana on sitten Death Note! Tarina on Tsugumi Ohban ja taide Takeshi Obatan. Muistan kun joku aika sitten täällä alkoi hirveä Death Note-buumi, kun se ilmestyi suomeksi. Tuntui, että joka tuutista tuli vaan "Death Note, Death Note" enkä tiennyt sarjasta juuri mitään. Minkä lisäksi ei edes kiinnostanut, koska siitä intoiltiin niin paljon. Ja silti, tässä ollaan, kaikki 12 pokkaria löytyvät hyllystä.



Death Note kertoo lukiota käyvästä Light Yagamista, joka eräänä päivänä löytää Death Noten, vihon, jonka avulla voi tappaa ihmisiä vain kirjoittamalla nimen kyseiseen vihkoon. Vihkoon on lisäksi kirjoitettu säännöt, joita pitää noudattaa, jotta vihko toimisi, esimerkiksi nimeä kirjoitettaessa täytyy ajatella kyseisen henkilön kasvoja etteivät saman nimiset henkilöt kärsisivät. Light tapaa myös Ryuk-nimisen shinigamin (kuoleman jumala), jolle Death Note kuuluu. Light ryhtyy käyttämään Death Notea rikollisten tappamiseen luodakseen maailman, jossa ei ole lainkaan rikollisuutta. Rikollisten yhtäkkinen kuoleminen kiinnittää poliisien, samoin kuin vain L:änä tunnetun etsiväneron, huomion. Tappajaa (joka siihen mennessä tunnetaan kansan keskuudessa nimellä Kira) ryhdytään jäljittämään, vaikka johtolankoja ei oikeastaan ole. Samaan aikaan kun L yrittää selvittää Kiran henkilöllisyyden, yrittää Light (eli siis Kira) selvittää L:än henkilöllisyyden voidakseen raivata tämän tieltään. 

Sarjan juoni yllätti minut ihan täysin! Tiesin etukäteen henkilöiden nimiä kuten Light, Misa ja Ryuk ja tiesin Ryukin olevan shinigami ja että Death Notella voi tappaa ihmisiä. Mutta oletin, että kyseessä olisi joku seikkailu/fantasia tai joku vastaava manga, jossa metsästetään joitain pahoja örkkejä tyyliin Death Noten avulla. :'D Sitten tosiaan joskus kun sarja oli jo ilmestynyt kokonaan suomeksi, selailin sitä sattumalta ja mietin, että "äh, kyllähän tämän voisi sittenkin lukea", joten pyysin sitä joululahjaksi ja kaveri hankkikin kaksi ensimmäistä osaa (englanniksi) joululahjaksi viime vuonna. Ensimmäisen osan luettuani olin ihan haltioissani. Rakastan dekkareita ja rikoksien ratkaisujuttuja ja kaikkea missä fiksuillaan paljon, joten huomasin että Death Note olikin tosiaan minun juttuni! Innostuin todella kovasti ja koska pokkarit loppuvat aina jännittävään tilanteeseen, keräsin sarjan kohtuu nopeasti kokonaan itselleni (viime kesänä olin jo ostanut ne kaikki, verrattuna vaikka Chobitsiin, jonka kokonaan keräämiseen meni varmaan viisi vuotta). 

Death Note on hurjan mielenkiintoinen, se on kahden älykkään ihmisen päättelykyvyn välinen kamppailu, tyyliin "jos teen/sanon näin, hän ajattelee näin, jos taas teen/sanon noin, hän ajattelee noin, joten teen/sanon tällä tavalla, joten hän päätyy tähän ja tähän lopputulokseen" tai "hän ajattelee minun ajattelevan näin, joten jotta hän ajattelisi noin, teen näin". Todella mielenkiintoista! Vaikka tätä lukiessa pitää olla aika skarppina, ettei jutut mene ohi, varsinkin kun luin englanniksi niin vaati aika paljon keskittymistä. Väsyneenä tai päänsärkyisenä lukeminen oli aika tuskaa. 

Toinen asia, mikä tekee sarjasta mielenkiintoisen on Lightin naiivi idea luoda maailma, jossa ei ole yhtään rikollisuutta ja kaikki ovat vain ystävällisiä toisilleen. Ja varsinkin tapa jolla hän yrittää sen saavuttaa, hän vähän niinkuin "uhraa" itsensä yhteisen hyvän puolesta, syyllistyen itse siihen, mitä hän pitää vääränä. Yleensä minulla on selvä visio, siitä miten sarjan tai minkä tahansa tarinan pitäisi loppua, Death Noten kanssa oli vähän toinen juttu. Päässäni taistelivat eri stereotypiat, kuten päähenkilölle käy yleensä hyvin ja että hyvä voittaa. Joten mitenkäs sitten pitäisi menetellä kun päähenkilö onkin tappaja. Voisi ajatella, että Light on periaatteessa hyvä, koska hän periaatteessa pyrkii hyvään, tosin vähän kyseenalaisin keinoin, joten Kiran tulisi voittaa ja maailmasta pitäisi tulla parempi paikka. Toisaalta tappaminen on aina väärin, ja se taas tarkoittaisi sitä, että Light on paha ja hänen pitäisi "hävitä" ja L:än "voittaa". Minkä lisäksi jossain vaiheessa sarjaa, homma alkaa nousta aika lailla Lightille päähän ja keinot alkavat olla todella kyseenalaisia... Koko sinä aikana kun luin sarjaa, en osannut päättää, että kummin pitäisi käydä... 

Hahmoista sen verran, että suosikkejani olivat L ja Near. L enemmän kuin Near. Ryuk oli kanssa hyvä hahmo. Inhosin Misaa, voi luoja kun se oli ärsyttävä! Lightillakin oli kyllä hetkensä. Kaiken kaikkiaan sarja on yksi suosikeistani, yllättäviä juonenkäänteitä (varsinkin 7. pokkarin luettuani olin ihan shokissa) ja sellaista fiksuilua, että! 

Jeps, nämä on tosiaan tullut hankittua englanniksi (koska kaveri osti kaksi ekaa englanniksi) ja sellaisista paikoista kuin Lukuhetki, Fantasiapelit ja Akateeminen Kirjakauppa. :D Eli ihan niistä peruspaikoista. ^^ Lukuhetkessä nämä maksoivat vain 5 euroa kappale, Akateemisessa 7,50-8,50 (riippuen mikä pokkari oli kyseessä, ei mitään tietoa miksi jotkut Death Noten osat olivat kalliimpia kuin toiset...) ja Fantasiapeleissä 8 euroa kappale. Ja nämä tuli ostettua kohtuu nopeasti lähinnä siksi, että oli lahjakorttia Akateemiseen, lahjana kaverilta ja Lukuhetkessä olivat niin halpoja. :D Ja tosiaan, YLLÄTTÄEN tämä sarja on ikäsuositukseltaan OT, Older Teen (16+). Suosittelen kaikille, jotka pitävät pienestä aivojumpasta! <3



The Someone Just For Me

Seuraavaksi Chobits, yksi suosikeistani! <3 Ja kyseessä siis tosiaan manga, eikä animeversio. CLAMPin tekemä ja CLAMPin sarjoja ovat mm. myös Tsubasa ja xxxHoLic (sekä monet muut).

Minulla on siis (vihdoinkin!) koko sarja, tämän keräämiseen meni ihan oikeasti vuosikausia! Ensimmäisen kerran tutustuin tähän sarjaan joskus innostukseni alkuaikoina (taisi olla jopa ihan ensimmäinen ei-Rumiko Takahashin mangasarja johon tutustuin!) kun kaverilla oli kakkospokkari. Aloitin siis siitä ja tykästyin sen verran, että aloin haalimaan itsellenikin näitä! Tosin perfektionistina minua hiiiiieman häiritsee nuo erot noissa selkämyksissä....

Joka tapauksessa, kyseessä on siis sci-fi sarja ja juoni lyhyesti: Päähenkilö Hideki Motosuwa yrittää päästä yliopistoon Tokiossa ja tarina sijoittuu tulevaisuuteen, jossa tietokoneet ovat kehittyneet ulkonäöltä lähes täysin ihmistä muistuttaviksi (ja joiden englanninkielinen nimi on persocom). Eräänä iltana Hideki löytää hylättynä tällaisen tietokoneen, kantaa kotiinsa ja käynnistää. Tietokoneen hän nimeää Chiksi (joka on jokaisen pokkarin kannessa). Chi ei kuitenkaan muista mitään ajasta ennen kuin Hideki käynnisti tämän ja näyttäisi toimivan ilman virtalähdettä, Hideki ei ymmärrä tietokoneista mitään, joten hän joutuu turvautumaan toisten apuun. Chi saa erikoisuudessaan kaikki hämmenyksiin ja sarjan aikana yritetään selvittää mikä Chi oikein on, mistä hän tulee ja mitä hänelle tapahtui ennen kuin joutui hylätyksi. Ja kaiken aikaa Chi oppii uutta elämästä. 

Chobits on tarina rakkaudesta, siitä että ketä voi rakastaa, kuka voi rakastaa, millainen rakkaus on "oikeaa", mikä tekee tunteesta aidon, siitä että toista rakastetaan sen takia että hän on hän eikä joku muu eikä sillä ole väliä mitä toinen pystyy tekemään sen takia, että on hän tai mitä hän ei pysty tekemään koska on hän. Hidekin ja Chin lisäksi sarjassa kerrotaan sivuhenkilöiden tarinoita, jotka kaikki liittyvät jotenkin persocomeihin. 

Kuten jo mainitsin, itse pidän sarjasta todella paljon. Tarina on mielestäni todella koskettava ja varsinkin loppua kohden kyyneleet valuvat aina vuolaasti (tosin olen kyllä todella herkkä kyynelehtimään muutenkin!). Sarja sisältää aika paljon melko filosofista pohdintaa rakkaudesta, tunteista ja kaikesta sellaisesta ja pidän tästä piirteestä todella paljon, suosikkisarjoissani onkin aina myös jotain vähän vakavampia piirteitä. Ihan täysin huumoriton Chobits ei kuitenkaan ole, mutta yleensä huumori on melko, hmm.. pervoa, en nyt keksi parempaakaan sanaa sitä kuvaamaan. Alastomuutta on jonkun verran, mutta ei järkyttävästi. CLAMPin piirtojälki miellyttää omaa silmääni ERITTÄIN paljon (Chi ja muutkin hahmot ovat hurjan suloisia!!), varsinkin Chin vaatteet ovat ihania ja yksityiskohtaisia, voisin kiskoa semmoisia itsellenikin päälle (eri asia on että menisinkö ulos muuten kuin mahdollisesti johonkin coniin...). Ehdottomasti siis yksi suosikkisarjoistani.      

Tätä olen siis lukenut englanniksi (suomeksi ei edes löydy, mutta esim. ruotsiksi kyllä löytyy) ja omani ovat TokyoPopin julkaisemia. Nämä on tullut hankittua vuosien mittaan kohtuu monesta eri paikasta: Fantasiapelit, Akateeminen Kirjakauppa, Lukuhetki sekä Virossa ollessani Pärnusta yhdestä kirjakaupasta, lähinnä koska sitä on saanut monesta paikkaa. ^^ Hinnat ovat vaihdelleet vähän ostopaikan mukaan, Fantasiapeleissä 10 euroa (ainakin muistaakseni nykyisillä hinnoilla, aikaisempaa hintaa en muista), Akateemisella oli 10,5 euroa (en kyllä tiedä myydäänkö Akateemisella enää Chobitsia englanniksi, siitä on kauan kun ostin omani sieltä. Tosin Itäkeskuksen Akateemisessa taitaa olla Chobitsia ainakin ruotsiksi, kun viimeksi kävin kesällä, mutta en mene vannomaan), Lukuhetki on Jyväskyläläinen divari, joten sieltä ostamani Chobitsit ovat olleet jotain 6 euroa kai ja no Virossa se oli ihan normaali kirjakauppa, tarkkaa hintaa en muista kun se oli tietenkin kruunuissa, mutta muistaakseni laskin sen olevan samaa hintaluokkaa kuin Suomessa tai vähemmän, en olisi ostanut sitä jos se olisi ollut kalliimpi. :D

Vielä mainittakoon, että TokyoPop on laittanut tähän ikäsuosituksen Older Teen (OT) eli noin 16-vuotiaista ylöspäin. Haha, silloin kun ostin ensimmäisen osan niin minulla ei ollut hajuakaan, että tässä olisi sellainen ikäsuositus! Järkytyin siis kovasti kun silloinen äitipuoleni halusi tutustua uusimpiin hankintoihini ja Chobitsia katsottuaan totesi, että huomasitkos, että tämä on tarkoitettu sinua vanhemmille (olin kai jotain 13 tai 14) ja iskä pyysi, että jättäisin Chobitsin myöhemmälle iälle. :'D Itse en löytänyt ikäsuositusmerkintää mistään enkä suostunut sitten myöskään uskomaan mokomaa. XD Joskus pari vuotta sitten huomasinkin sen ja olikin sitten vähän semmoinen "oho, niinpäs tämä olikin 16+..." -reaktio. Ja kyllä kun näin miettii koko sarjan lukeneena niin kyllä sille 16+ -merkinnälle on myös jonkin verran perusteita, ei paljoa, mutta vähän kuitenkin.

SUOSITTELEN! <3