lauantai 27. marraskuuta 2010

Leikitäänkö kissaa ja hiirtä?

Järjestyksessä seuraavana on sitten Death Note! Tarina on Tsugumi Ohban ja taide Takeshi Obatan. Muistan kun joku aika sitten täällä alkoi hirveä Death Note-buumi, kun se ilmestyi suomeksi. Tuntui, että joka tuutista tuli vaan "Death Note, Death Note" enkä tiennyt sarjasta juuri mitään. Minkä lisäksi ei edes kiinnostanut, koska siitä intoiltiin niin paljon. Ja silti, tässä ollaan, kaikki 12 pokkaria löytyvät hyllystä.








Death Note kertoo lukiota käyvästä Light Yagamista, joka eräänä päivänä löytää Death Noten, vihon, jonka avulla voi tappaa ihmisiä vain kirjoittamalla nimen kyseiseen vihkoon. Vihkoon on lisäksi kirjoitettu säännöt, joita pitää noudattaa, jotta vihko toimisi, esimerkiksi nimeä kirjoitettaessa täytyy ajatella kyseisen henkilön kasvoja etteivät saman nimiset henkilöt kärsisivät. Light tapaa myös Ryuk-nimisen shinigamin (kuoleman jumala), jolle Death Note kuuluu. Light ryhtyy käyttämään Death Notea rikollisten tappamiseen luodakseen maailman, jossa ei ole lainkaan rikollisuutta. Rikollisten yhtäkkinen kuoleminen kiinnittää poliisien, samoin kuin vain L:änä tunnetun etsiväneron, huomion. Tappajaa (joka siihen mennessä tunnetaan kansan keskuudessa nimellä Kira) ryhdytään jäljittämään, vaikka johtolankoja ei oikeastaan ole. Samaan aikaan kun L yrittää selvittää Kiran henkilöllisyyden, yrittää Light (eli siis Kira) selvittää L:än henkilöllisyyden voidakseen raivata tämän tieltään. 

Sarjan juoni yllätti minut ihan täysin! Tiesin etukäteen henkilöiden nimiä kuten Light, Misa ja Ryuk ja tiesin Ryukin olevan shinigami ja että Death Notella voi tappaa ihmisiä. Mutta oletin, että kyseessä olisi joku seikkailu/fantasia tai joku vastaava manga, jossa metsästetään joitain pahoja örkkejä tyyliin Death Noten avulla. :'D Sitten tosiaan joskus kun sarja oli jo ilmestynyt kokonaan suomeksi, selailin sitä sattumalta ja mietin, että "äh, kyllähän tämän voisi sittenkin lukea", joten pyysin sitä joululahjaksi ja kaveri hankkikin kaksi ensimmäistä osaa (englanniksi) joululahjaksi viime vuonna. Ensimmäisen osan luettuani olin ihan haltioissani. Rakastan dekkareita ja rikoksien ratkaisujuttuja ja kaikkea missä fiksuillaan paljon, joten huomasin että Death Note olikin tosiaan minun juttuni! Innostuin todella kovasti ja koska pokkarit loppuvat aina jännittävään tilanteeseen, keräsin sarjan kohtuu nopeasti kokonaan itselleni (viime kesänä olin jo ostanut ne kaikki, verrattuna vaikka Chobitsiin, jonka kokonaan keräämiseen meni varmaan viisi vuotta). 

Death Note on hurjan mielenkiintoinen, se on kahden älykkään ihmisen päättelykyvyn välinen kamppailu, tyyliin "jos teen/sanon näin, hän ajattelee näin, jos taas teen/sanon noin, hän ajattelee noin, joten teen/sanon tällä tavalla, joten hän päätyy tähän ja tähän lopputulokseen" tai "hän ajattelee minun ajattelevan näin, joten jotta hän ajattelisi noin, teen näin". Todella mielenkiintoista! Vaikka tätä lukiessa pitää olla aika skarppina, ettei jutut mene ohi, varsinkin kun luin englanniksi niin vaati aika paljon keskittymistä. Väsyneenä tai päänsärkyisenä lukeminen oli aika tuskaa. 

Toinen asia, mikä tekee sarjasta mielenkiintoisen on Lightin naiivi idea luoda maailma, jossa ei ole yhtään rikollisuutta ja kaikki ovat vain ystävällisiä toisilleen. Ja varsinkin tapa jolla hän yrittää sen saavuttaa, hän vähän niinkuin "uhraa" itsensä yhteisen hyvän puolesta, syyllistyen itse siihen, mitä hän pitää vääränä. Yleensä minulla on selvä visio, siitä miten sarjan tai minkä tahansa tarinan pitäisi loppua, Death Noten kanssa oli vähän toinen juttu. Päässäni taistelivat eri stereotypiat, kuten päähenkilölle käy yleensä hyvin ja että hyvä voittaa. Joten mitenkäs sitten pitäisi menetellä kun päähenkilö onkin tappaja. Voisi ajatella, että Light on periaatteessa hyvä, koska hän periaatteessa pyrkii hyvään, tosin vähän kyseenalaisin keinoin, joten Kiran tulisi voittaa ja maailmasta pitäisi tulla parempi paikka. Toisaalta tappaminen on aina väärin, ja se taas tarkoittaisi sitä, että Light on paha ja hänen pitäisi "hävitä" ja L:än "voittaa". Minkä lisäksi jossain vaiheessa sarjaa, homma alkaa nousta aika lailla Lightille päähän ja keinot alkavat olla todella kyseenalaisia... Koko sinä aikana kun luin sarjaa, en osannut päättää, että kummin pitäisi käydä... 

Hahmoista sen verran, että suosikkejani olivat L ja Near. L enemmän kuin Near. Ryuk oli kanssa hyvä hahmo. Inhosin Misaa, voi luoja kun se oli ärsyttävä! Lightillakin oli kyllä hetkensä. Kaiken kaikkiaan sarja on yksi suosikeistani, yllättäviä juonenkäänteitä (varsinkin 7. pokkarin luettuani olin ihan shokissa) ja sellaista fiksuilua, että! 

Jeps, nämä on tosiaan tullut hankittua englanniksi (koska kaveri osti kaksi ekaa englanniksi) ja sellaisista paikoista kuin Lukuhetki, Fantasiapelit ja Akateeminen Kirjakauppa. :D Eli ihan niistä peruspaikoista. ^^ Lukuhetkessä nämä maksoivat vain 5 euroa kappale, Akateemisessa 7,50-8,50 (riippuen mikä pokkari oli kyseessä, ei mitään tietoa miksi jotkut Death Noten osat olivat kalliimpia kuin toiset...) ja Fantasiapeleissä 8 euroa kappale. Ja nämä tuli ostettua kohtuu nopeasti lähinnä siksi, että oli lahjakorttia Akateemiseen, lahjana kaverilta ja Lukuhetkessä olivat niin halpoja. :D Ja tosiaan, YLLÄTTÄEN tämä sarja on ikäsuositukseltaan OT, Older Teen (16+). Suosittelen kaikille, jotka pitävät pienestä aivojumpasta! <3








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti