sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Rakkautta ja aavevarkaita

Eli D.N.Angel. :D Tästä minulla on toistaiseksi vain ensimmäinen osa, joten en kauheasti osaa sanoa mitään. Mutta jonkun verran kuitenkin! Kyseessä siis Yukiru Sugisakin manga, joka (valitettavasti) ei ole vielä loppunut Japanissa. Yhteensä pokkareita on 14 ja englanniksi on käännetty 13. 





Ideana on siis, että päähenkilö Daisuke Niwa täyttää 14 vuotta ja hänelle selviää, että hän on perinyt suvussaan kulkevan DNA:n, joka saa hänet muuttumaan legendaariseksi aavevaras Darkiksi. Dark varastaa taidetta ja Daisuke ei haluaisi muuttua Darkiksi ollenkaan, joten hän pyrkii lopettamaan muuttumisen. Daisuken luokalla on myös eräs henkilö, joka yrittää ottaa Darkin kiinni hinnalla millä hyvänsä.

Olen itseasiassa katsonut kyseisen sarjan pohjalta tehdyn animen kokonaan ja sen takia ajattelin, että voisihan sen mangankin lukea. Vähän vaan arveluttaa kun se ei ole vieläkään loppunut Japanissa... Sen lisäksi, että omistan ensimmäisen osan, olen myös lukenut toisen osan, lainasin sen joko kaverilta tai kirjastosta, en muista kummasta. Lisäksi olen lukenut, että manga on aika erilainen verrattuna animeen, koska anime on tehty loppuun vaikka sarja ei ole vielä mangana loppunut. Ja sitten vielä sellainen syy, että mangassa kulkee mukana semmoinen minisarja, josta pidän! ^^ Pidän myös piirtämistyylistä, kaikki ovat jotenkin kissamaisia! <3

Joo, en siis osaa vielä paljoakaan sanoa tästä, voisin tietysti höpötellä hahmoista, mutta en ole varma siitä, että minkälaisiksi ne mangassa kehittyy, joten puhun niistä sitten animen osalta. Ja ilmoittelen sitten täällä kun olen saanut ostettua kyseistä sarjaa lisää.

Tosiaan, tämän ensimmäisen osan ostin Lukuhetkestä, maksoi varmaan jonkun 6 euroa...? Pitäisi mennä ehkä tarkistamaan olisiko siellä lisää näitä... Toisaalta olen menossa keskiviikkona Helsinkiin Studia-messujen takia ja vapaa-ajalla voisi ehtiä vaikka mitä! Tässä ikäsuositus on sitten Teen (T) eli siis 13+. Kannattaa kyllä kokeilla! <3







lauantai 27. marraskuuta 2010

Leikitäänkö kissaa ja hiirtä?

Järjestyksessä seuraavana on sitten Death Note! Tarina on Tsugumi Ohban ja taide Takeshi Obatan. Muistan kun joku aika sitten täällä alkoi hirveä Death Note-buumi, kun se ilmestyi suomeksi. Tuntui, että joka tuutista tuli vaan "Death Note, Death Note" enkä tiennyt sarjasta juuri mitään. Minkä lisäksi ei edes kiinnostanut, koska siitä intoiltiin niin paljon. Ja silti, tässä ollaan, kaikki 12 pokkaria löytyvät hyllystä.








Death Note kertoo lukiota käyvästä Light Yagamista, joka eräänä päivänä löytää Death Noten, vihon, jonka avulla voi tappaa ihmisiä vain kirjoittamalla nimen kyseiseen vihkoon. Vihkoon on lisäksi kirjoitettu säännöt, joita pitää noudattaa, jotta vihko toimisi, esimerkiksi nimeä kirjoitettaessa täytyy ajatella kyseisen henkilön kasvoja etteivät saman nimiset henkilöt kärsisivät. Light tapaa myös Ryuk-nimisen shinigamin (kuoleman jumala), jolle Death Note kuuluu. Light ryhtyy käyttämään Death Notea rikollisten tappamiseen luodakseen maailman, jossa ei ole lainkaan rikollisuutta. Rikollisten yhtäkkinen kuoleminen kiinnittää poliisien, samoin kuin vain L:änä tunnetun etsiväneron, huomion. Tappajaa (joka siihen mennessä tunnetaan kansan keskuudessa nimellä Kira) ryhdytään jäljittämään, vaikka johtolankoja ei oikeastaan ole. Samaan aikaan kun L yrittää selvittää Kiran henkilöllisyyden, yrittää Light (eli siis Kira) selvittää L:än henkilöllisyyden voidakseen raivata tämän tieltään. 

Sarjan juoni yllätti minut ihan täysin! Tiesin etukäteen henkilöiden nimiä kuten Light, Misa ja Ryuk ja tiesin Ryukin olevan shinigami ja että Death Notella voi tappaa ihmisiä. Mutta oletin, että kyseessä olisi joku seikkailu/fantasia tai joku vastaava manga, jossa metsästetään joitain pahoja örkkejä tyyliin Death Noten avulla. :'D Sitten tosiaan joskus kun sarja oli jo ilmestynyt kokonaan suomeksi, selailin sitä sattumalta ja mietin, että "äh, kyllähän tämän voisi sittenkin lukea", joten pyysin sitä joululahjaksi ja kaveri hankkikin kaksi ensimmäistä osaa (englanniksi) joululahjaksi viime vuonna. Ensimmäisen osan luettuani olin ihan haltioissani. Rakastan dekkareita ja rikoksien ratkaisujuttuja ja kaikkea missä fiksuillaan paljon, joten huomasin että Death Note olikin tosiaan minun juttuni! Innostuin todella kovasti ja koska pokkarit loppuvat aina jännittävään tilanteeseen, keräsin sarjan kohtuu nopeasti kokonaan itselleni (viime kesänä olin jo ostanut ne kaikki, verrattuna vaikka Chobitsiin, jonka kokonaan keräämiseen meni varmaan viisi vuotta). 

Death Note on hurjan mielenkiintoinen, se on kahden älykkään ihmisen päättelykyvyn välinen kamppailu, tyyliin "jos teen/sanon näin, hän ajattelee näin, jos taas teen/sanon noin, hän ajattelee noin, joten teen/sanon tällä tavalla, joten hän päätyy tähän ja tähän lopputulokseen" tai "hän ajattelee minun ajattelevan näin, joten jotta hän ajattelisi noin, teen näin". Todella mielenkiintoista! Vaikka tätä lukiessa pitää olla aika skarppina, ettei jutut mene ohi, varsinkin kun luin englanniksi niin vaati aika paljon keskittymistä. Väsyneenä tai päänsärkyisenä lukeminen oli aika tuskaa. 

Toinen asia, mikä tekee sarjasta mielenkiintoisen on Lightin naiivi idea luoda maailma, jossa ei ole yhtään rikollisuutta ja kaikki ovat vain ystävällisiä toisilleen. Ja varsinkin tapa jolla hän yrittää sen saavuttaa, hän vähän niinkuin "uhraa" itsensä yhteisen hyvän puolesta, syyllistyen itse siihen, mitä hän pitää vääränä. Yleensä minulla on selvä visio, siitä miten sarjan tai minkä tahansa tarinan pitäisi loppua, Death Noten kanssa oli vähän toinen juttu. Päässäni taistelivat eri stereotypiat, kuten päähenkilölle käy yleensä hyvin ja että hyvä voittaa. Joten mitenkäs sitten pitäisi menetellä kun päähenkilö onkin tappaja. Voisi ajatella, että Light on periaatteessa hyvä, koska hän periaatteessa pyrkii hyvään, tosin vähän kyseenalaisin keinoin, joten Kiran tulisi voittaa ja maailmasta pitäisi tulla parempi paikka. Toisaalta tappaminen on aina väärin, ja se taas tarkoittaisi sitä, että Light on paha ja hänen pitäisi "hävitä" ja L:än "voittaa". Minkä lisäksi jossain vaiheessa sarjaa, homma alkaa nousta aika lailla Lightille päähän ja keinot alkavat olla todella kyseenalaisia... Koko sinä aikana kun luin sarjaa, en osannut päättää, että kummin pitäisi käydä... 

Hahmoista sen verran, että suosikkejani olivat L ja Near. L enemmän kuin Near. Ryuk oli kanssa hyvä hahmo. Inhosin Misaa, voi luoja kun se oli ärsyttävä! Lightillakin oli kyllä hetkensä. Kaiken kaikkiaan sarja on yksi suosikeistani, yllättäviä juonenkäänteitä (varsinkin 7. pokkarin luettuani olin ihan shokissa) ja sellaista fiksuilua, että! 

Jeps, nämä on tosiaan tullut hankittua englanniksi (koska kaveri osti kaksi ekaa englanniksi) ja sellaisista paikoista kuin Lukuhetki, Fantasiapelit ja Akateeminen Kirjakauppa. :D Eli ihan niistä peruspaikoista. ^^ Lukuhetkessä nämä maksoivat vain 5 euroa kappale, Akateemisessa 7,50-8,50 (riippuen mikä pokkari oli kyseessä, ei mitään tietoa miksi jotkut Death Noten osat olivat kalliimpia kuin toiset...) ja Fantasiapeleissä 8 euroa kappale. Ja nämä tuli ostettua kohtuu nopeasti lähinnä siksi, että oli lahjakorttia Akateemiseen, lahjana kaverilta ja Lukuhetkessä olivat niin halpoja. :D Ja tosiaan, YLLÄTTÄEN tämä sarja on ikäsuositukseltaan OT, Older Teen (16+). Suosittelen kaikille, jotka pitävät pienestä aivojumpasta! <3








Verenpunaisia ja pikimustia ruusuja

Nyt sitten vuorossa yksi uusimmista rakkauksistani, nimittäin Crimson-Shell Jun Mochizukilta! <3 Kyseessä siis Mochizukin ensimmäinen ja tästä on vain yksi pokkari.  




Tarina kertoo Claudia-nimisestä tytöstä, joka tunnetaan myös nimellä The Rose Witch (= Ruusu Noita). Claudian sisälle on istutettu ruusun siemen ja se antaa hänelle pelottavia voimia, sen takia nimi Rose Witch. Claudia kuuluu järjestöön (Red Rose), jonka tarkoitus on tuhota "mustia ruusuja" ja ihmisiä ("victimes" =uhreja), jotka "mustien ruusujen" myrkky on tehnyt hulluiksi. Red Rosen päämajassa alkaa kuitenkin tapahtua kummia, minkä lisäksi myös Claudialle tärkein henkilö Xeno käyttyy erilailla. Näitä sitten yritetään selvittää tarinan edetessä. Crimson-Shellissä teemoina ovat mm. luottamus ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on.

Kuten jo aiemmin sanoin, Jun Mochizuki on yksi uusimpia löydöksiäni (Anime-lehdestä bongasin). Olen niin ronkeli sen suhteen, mikä on mielestäni on nättiä piirtojälkeä, niin että jos löydän jonkun, jonka tyylistä todella pidän niin sitten on pakko hankkia kaikki kyseisen henkilön sarjat. Joten Pandora Heartsin jälkeen oli ihan pakko hankkia myös Crimson-Shell. :D Mutta oli kyllä tarinaltakin tosi hyvä eikä pelkästään ulkonäöltä! Lukiessani sitä ajattelin, että "joooo, ihan perushyvä juoni", mutta sitten muutama juonenkäänne, joista viimeinen tuli NIIN puun takaa etten ollut yhtään osannut odottaa mitään vastaavaa! Innostuin todella kovasti ja se nosti Crimson-Shellin pisteitä huomattavasti, rakastan yllätyksellisyyttä! <3 Myöskin loppu oli mielestäni kaunis (vaikka ehkä hieman turhauttava). 

Harmittaa kyllä vähän kun kyseessä oli niin lyhyt tarina, se oli nimittäin täynnä mielenkiintoisia ja hauskoja hahmoja, joita olisin voinut seurata vaikka kuinka pitkään! Minkä lisäksi hahmot olivat tietenkin hyvin piirrettyjä. ^^ Mutta mukava silti lukea välillä kerronnaltaan hieman nopeatempoisempaa tarinaa. :) 

Tosiaan, yllättäen, tämä on englanniksi ja Fantasiapeleistä tämän löysin. Hintaa oli 11 euroa ja kustantaja Yen Press. Tähän on myös laitettu ikäsuositukseksi Older Teen (16+). Kannattaa kyllä ehdottomasti tutustua jos vaan kiinnostaa! <3 



      

perjantai 26. marraskuuta 2010

The Someone Just For Me

Seuraavaksi Chobits, yksi suosikeistani! <3 Ja kyseessä siis tosiaan manga, eikä animeversio. CLAMPin tekemä ja CLAMPin sarjoja ovat mm. myös Tsubasa ja xxxHoLic (sekä monet muut).





Minulla on siis (vihdoinkin!) koko sarja, tämän keräämiseen meni ihan oikeasti vuosikausia! Ensimmäisen kerran tutustuin tähän sarjaan joskus innostukseni alkuaikoina (taisi olla jopa ihan ensimmäinen ei-Rumiko Takahashin mangasarja johon tutustuin!) kun kaverilla oli kakkospokkari. Aloitin siis siitä ja tykästyin sen verran, että aloin haalimaan itsellenikin näitä! Tosin perfektionistina minua hiiiiieman häiritsee nuo erot noissa selkämyksissä....

Joka tapauksessa, kyseessä on siis sci-fi sarja ja juoni lyhyesti: Päähenkilö Hideki Motosuwa yrittää päästä yliopistoon Tokiossa ja tarina sijoittuu tulevaisuuteen, jossa tietokoneet ovat kehittyneet ulkonäöltä lähes täysin ihmistä muistuttaviksi (ja joiden englanninkielinen nimi on persocom). Eräänä iltana Hideki löytää hylättynä tällaisen tietokoneen, kantaa kotiinsa ja käynnistää. Tietokoneen hän nimeää Chiksi (joka on jokaisen pokkarin kannessa). Chi ei kuitenkaan muista mitään ajasta ennen kuin Hideki käynnisti tämän ja näyttäisi toimivan ilman virtalähdettä, Hideki ei ymmärrä tietokoneista mitään, joten hän joutuu turvautumaan toisten apuun. Chi saa erikoisuudessaan kaikki hämmenyksiin ja sarjan aikana yritetään selvittää mikä Chi oikein on, mistä hän tulee ja mitä hänelle tapahtui ennen kuin joutui hylätyksi. Ja kaiken aikaa Chi oppii uutta elämästä. 

Chobits on tarina rakkaudesta, siitä että ketä voi rakastaa, kuka voi rakastaa, millainen rakkaus on "oikeaa", mikä tekee tunteesta aidon, siitä että toista rakastetaan sen takia että hän on hän eikä joku muu eikä sillä ole väliä mitä toinen pystyy tekemään sen takia, että on hän tai mitä hän ei pysty tekemään koska on hän. Hidekin ja Chin lisäksi sarjassa kerrotaan sivuhenkilöiden tarinoita, jotka kaikki liittyvät jotenkin persocomeihin. 

Kuten jo mainitsin, itse pidän sarjasta todella paljon. Tarina on mielestäni todella koskettava ja varsinkin loppua kohden kyyneleet valuvat aina vuolaasti (tosin olen kyllä todella herkkä kyynelehtimään muutenkin!). Sarja sisältää aika paljon melko filosofista pohdintaa rakkaudesta, tunteista ja kaikesta sellaisesta ja pidän tästä piirteestä todella paljon, suosikkisarjoissani onkin aina myös jotain vähän vakavampia piirteitä. Ihan täysin huumoriton Chobits ei kuitenkaan ole, mutta yleensä huumori on melko, hmm.. pervoa, en nyt keksi parempaakaan sanaa sitä kuvaamaan. Alastomuutta on jonkun verran, mutta ei järkyttävästi. CLAMPin piirtojälki miellyttää omaa silmääni ERITTÄIN paljon (Chi ja muutkin hahmot ovat hurjan suloisia!!), varsinkin Chin vaatteet ovat ihania ja yksityiskohtaisia, voisin kiskoa semmoisia itsellenikin päälle (eri asia on että menisinkö ulos muuten kuin mahdollisesti johonkin coniin...). Ehdottomasti siis yksi suosikkisarjoistani.      

Tätä olen siis lukenut englanniksi (suomeksi ei edes löydy, mutta esim. ruotsiksi kyllä löytyy) ja omani ovat TokyoPopin julkaisemia. Nämä on tullut hankittua vuosien mittaan kohtuu monesta eri paikasta: Fantasiapelit, Akateeminen Kirjakauppa, Lukuhetki sekä Virossa ollessani Pärnusta yhdestä kirjakaupasta, lähinnä koska sitä on saanut monesta paikkaa. ^^ Hinnat ovat vaihdelleet vähän ostopaikan mukaan, Fantasiapeleissä 10 euroa (ainakin muistaakseni nykyisillä hinnoilla, aikaisempaa hintaa en muista), Akateemisella oli 10,5 euroa (en kyllä tiedä myydäänkö Akateemisella enää Chobitsia englanniksi, siitä on kauan kun ostin omani sieltä. Tosin Itäkeskuksen Akateemisessa taitaa olla Chobitsia ainakin ruotsiksi, kun viimeksi kävin kesällä, mutta en mene vannomaan), Lukuhetki on Jyväskyläläinen divari, joten sieltä ostamani Chobitsit ovat olleet jotain 6 euroa kai ja no Virossa se oli ihan normaali kirjakauppa, tarkkaa hintaa en muista kun se oli tietenkin kruunuissa, mutta muistaakseni laskin sen olevan samaa hintaluokkaa kuin Suomessa tai vähemmän, en olisi ostanut sitä jos se olisi ollut kalliimpi. :D

Vielä mainittakoon, että TokyoPop on laittanut tähän ikäsuosituksen Older Teen (OT) eli noin 16-vuotiaista ylöspäin. Haha, silloin kun ostin ensimmäisen osan niin minulla ei ollut hajuakaan, että tässä olisi sellainen ikäsuositus! Järkytyin siis kovasti kun silloinen äitipuoleni halusi tutustua uusimpiin hankintoihini ja Chobitsia katsottuaan totesi, että huomasitkos, että tämä on tarkoitettu sinua vanhemmille (olin kai jotain 13 tai 14) ja iskä pyysi, että jättäisin Chobitsin myöhemmälle iälle. :'D Itse en löytänyt ikäsuositusmerkintää mistään enkä suostunut sitten myöskään uskomaan mokomaa. XD Joskus pari vuotta sitten huomasinkin sen ja olikin sitten vähän semmoinen "oho, niinpäs tämä olikin 16+..." -reaktio. Ja kyllä kun näin miettii koko sarjan lukeneena niin kyllä sille 16+ -merkinnälle on myös jonkin verran perusteita, ei paljoa, mutta vähän kuitenkin.

SUOSITTELEN! <3


tiistai 23. marraskuuta 2010

Sekoilua lukiossa

Aloitanpa sitten ihan kunnolla tämän kirjahyllyn esittelyn mikä alunperinkin oli tarkoitukseni! :D Eli siis aakkosjärjestyksessä varmaan mennään, Azumanga Daioh'lla alkaa, joka on Kiyohiko Azuman kirjoittama ja kuvittama (eli siis saman tekijän kuin Yotsuba&!) . ^^



Minulla on siis Azumanga Daioh'sta vain ensimmäinen osa suomijulkaisuna ja tämä päätyi hyllyyni kun ystäväni tyhjensi omaansa. :D Olen itseasiassa kyllä lukenut kait koko sarjan, isäni löysi sen nimittäin joskus netistä kokonaan suomeksi ja tallensi ne sitten minulle CD:lle. Siellä on myös Yotsuba&!, mutta siitä en oikein koskaan innostunut... Tämä sen sijaan on hauska. ^^ Kaikille siis jotka eivät tiedä, niin Azumanga Daioh ei ole ihan perinteisesti kirjoitettu/piirretty manga, vaan se koostuu lähinnä neljän ruudun stripeistä. 





 Jokaisessa stripissä on oma tilanne. Toisinaan tilanteet kyllä jatkuvat stripistä toiseen. :D Mielestäni tämä on todella hauskaa vaihtelua! Tosin muutama tarina on tehty myös ihan "normaalisti". 

Mutta itse juonesta siis. Sarja kertoo lukiolaisista. Yksinkertaisesti näin. Siinä seurataan tiettyä luokkaa (kaveriporukkaa) käsittääkseni koko heidän lukionsa ajan. Hahmot ovat kaikki melko omalaatuisia, mikä tietenkin tuo paljon hauskuutta mangaan. :D Omia lemppareitani ovat Sakaki ja Kaori. Sakaki on niin suloinen ja väärin ymmärretty (atleettinen, mutta kukaan ei tajua että Sakaki rakastaa suloisia asioita ja kissoja) ja Kaori on vaan niin ihana, kun hän tykkää Sakakista! :'D Se että millä tavalla, on sitten jäänyt vähän epäselväksi. o.O :D Hauskoja hahmoja ovat myös Osaka ja Tomo, lähinnä sen takia, koska molemmat ovat vain niin idiootteja. :'D Osaka on aina ulkona kaikesta (ja lempinimi tulee siitä, että kun hän siirtyi luokalle, Tomo alkoi kutsua häntä Osakaksi, koska Osaka oli muuttanut Osakasta. (Olipas älykäs selitys :'D)) Mutta joo, tämä kertoo jotain Tomosta. :D

Sarja on siis lähinnä täynnä superomituisia hahmoja, jotka sekoilevat koulussa (ja välillä sen ulkopuolella). Tämä suomijulkaisu on kyllä ihan hyvä, mutta täytyy sanoa, että pidin enemmän siitä käännöksestä jonka luin ekana, ne olivat varmaan fanikäännöksiä... Ärsyttää vaan etten oikein pysty lukemaan niitä siltä CD:ltä enää koska tietokoneeni ohjelman kanssa on vaikea zoomata, eikä tekstit näy zoomaamatta... ^^' Joka tapauksessa voisin suositella tätä kaikille, jotka pitävät tilannekomiikasta ja jotka haluavat vähän vaihtelua perinteiseen sarjakuvatyyliin! Tykkään itse ainakin kovasti ja haluaisin ehkä kaivaa jostain käsiini loputkin osat, suomeksi jos mahdollista. :)


maanantai 22. marraskuuta 2010

Kirja- ja DVD-hyllyn esittely

Esittelen nyt sitten ihan kuvien kanssa kirja- ja DVD-hyllyäni. :D Tässä "kokonaisuus" kuvassa ei edes oikeastaan näy koko kirjahylly, vaan kuvasta puuttuu kokonaan ylin kerros sekä kaikki se mitä sen päällä on, mutta ylimmissä lokeroissa on vain tavallisia kirjoja sekä kosmetiikkaa. Tosin kirjahyllyn päällä on joitain erinäisiä tavaroita joista aion kyllä puhua myöhemmin! 


Mangakokoelmani ja muuta sälää :D

Itseasiassa minulla on aika paljon kirjoja, ne ovat vain ajan kuluessa joutuneet vetäytymään milloin minkäkin kaapin perälle mangan tieltä. ^^' Kuvassa jopa näkyy vasemmassa alanurkassa oleva lokero, joka on tungettu vain kirjoja täyteen. :D Mangani ovat suuri ylpeyteni ja RAKASTAN niiden järjestelyä! Tällä hetkellä ne ovat järjestetty aakkosjärjestykseen sarjan nimen mukaan, mutta suunnitelmissa on ollut pieni järjestyksen vaihdos. En vain ole vielä saanut päätettyä, että järjestäisinkö ne tällä kertaa tekijän etu- vai sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen. Yksi mahdollisuus voisi tietenkin olla ilmestymisjärjestykseen! Pitää pistää muistiin. ^^

Joka tapauksessa, tuosta nyt näkee vähän, että millainen hyllyni sisältö on, ei mitään kauheita harvinaisuuksia tai erikoisuuksia, vaan aika lailla ihan perusmangaa ja paljon suomijulkaisuja. :) Nyt tosin edessä tulee olemaan iso ongelma, nimittäin tila on loppunut enkä keksi oikein, että mihin tulevat mangani voisin pistää. :o Jep, suuria ongelmia minulla elämässä. :'D Ainiin, mainittakoon tosiaan, että keskirivissä Ranma½:ien päällä olevat Inuyashat ovat kirjastosta lainattuja. En lainaa kovinkaan usein mangaa kirjastoista (suurin syy on se, että minulla on niin paljon maksuja etten varmaan pysty edes lainaamaan), koska haluan kaikki kuitenkin loppujen lopuksi mieluummin omaksi. :'D Mutta saadakseni nopeasti Inuyasha-projektin (eli "lue Inuyasha loppuun"-projekti) hoidettua, turvauduin kirjastoihin ja vietin ensin tuntikausia kirjastossa lukemassa Jyväskylässä (koska en maksujen takia kehtaa yrittää lainata) ja sitten Helsingissä juoksentelin perjantain ja lauantain aikana kirjastoissa, jotta saisin haalittua loput Inuyashat. :D Mutta pointti siis oli, että en käytä enää kauheasti kirjastoja, mikä sinänsä on sääli, ennen asuin niissä. :/


DVD-hylly, jonka pappani rakensi kun tila kirjahyllystä loppui ^^ Alhaalla animet ja ylhäällä muuta

Jeps, eli sitten yleiskatsaus DVD-hyllyyn. :) Paljoa ei ole, mutta jonkun verran kuitenkin. ^^ Muutama VHS löytyy myös, innostuin niistä uudelleen, kun törmäsin yhdessä divarissa Pokémon VHS:ään jolla oli sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa suomidubilla, rakkautta! <3 Mitähän muuta sitä oikein selittäisi menemättä yksityiskohtiin... :D Eipä mitään ihmeellistä, haaveilen että saisin jostakin käsiini Pokémonin muutaman ensimmäisen tuotantokauden suomidubeilla, mutta aika epätoivoiselta vaikuttaa. ^^' Japaniksi tai englanniksi sitten! Haluaisin myös Digimonin muutaman ekan tuotantokauden, mutta ne ehdottomasti japaniksi! :D Ja sitten on kamalasti kaikkea muutakin mitä haluaisin, koitin joitain listailla myös ihan tänne blogiin tuonne sivupalkkiin. 

Animea ei tosiaan ole tullut niin kamalasti katottua. Olen todella huono mitä tulee kaikkeen teknisiin juttuihin, tietokoneisiin ja nettisivuihin, joten netistäkään ei ole tullut mitään katsottua. Minkä lisäksi nettini on suuuuuperhidas ja olen tosi varovainen kaikkien nettisivujen suhteen. :D YouTubesta on tullut joskus jotain katsottua. XD Todella laatutavaraa. :'D 

Juu, aloitan varmaan yksityiskohtaisemman läpikäynnin ensipostauksessa! :)

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Project Bookshelf

Haha, olen jo pitkään taas halunnut tehdä blogin, mutta aihe on ollut vähän hakusessa. Oma elämäni on sen verran normaalia ettei siitä saa mitään kiinnostavaa revittyä ja muutenkin kirjotan jo päiväkirjaa joten se tuntui turhalta. Päätin sitten, että voisin kirjoitella jotain liittyen rakkaaseen manga- ja animeharrastukseeni! Joten päätin ruveta käymään näin julkisesti läpi hyllyni sisältöä, siitä nimi Project Bookshelf. :D 

Kunnollinen ensikosketukseni mangaan oli vuonna 2003, kun sain 11 vuotiaana syntymäpäivälahjaksi Ranma½ :n ensimmäisen osan. Sarja oli minulle tuttu jo tv:stä (isän luona joskus tuli katsottua sitä pienenä, ei mitään tietoa miltä kanavalta, mutta televisiosta se tuli), joten olin aivan haltioissani. Kuitenkin se unohtui pariksi vuodeksi ja oikeastaan vasta 2005 aloin keräilemään mangaa ihan kunnolla ja tutustumaan muutenkin japanilaiseen kulttuuriin. 

Tosin, täytyy mainita, että vaikka mangaan tuli tutustutta vasta 2003, niin Pokémon on ollut suuri rakkauteni siitä lähtien kun se alkoi televisiossa Suomessa. Se oli viikonloppujeni kohokohta ja joskus 2000 sain isältäni lahjaksi GameBoy Colorin ja Pokémon Yellown. Pelasin sitä aivan innoissani, vaikken englantia ymmärtänyt kuin "Yes" ja "No". Pelaan kyseisiä pelejä edelleen, omana ovat Yellow, Red, Crystal ja Emerald. Siskoilta löytyy Blue, Gold, Silver, Saphire ja Ruby sekä isältä vielä LeafGreen ja FireRed. Pelikoneina minulla on keltainen Gameboy Color ja läpikuultava GameBoy Advance. DS:ää en omista, mutta olen harkinnut sen ostamista, koska Silver ja Gold julkaistiin sille uudestaan. Crystal, Gold ja Silver ovatkin lempipelini, Diamond ja Pearl eivät innosta yhtään. 

Mangaa minulta löytyy hyllystä noin 250 kappaletta. Eniten minulla on varmasti suomijulkaisuja ja suosikkitekijöitä ovat mm. Peach-Pit, CLAMP, Arina Tanemura, Rumiko Takahashi ja Jun Mochizuki. Pidän aikalailla kaikenlaisesta, tosin shojoun kanssa olen aika varovainen, taikatytöt eivät ihan älyttömästi innosta, mutta kaikki on aina tapauskohtaista. :D 
Animea en ole katsonut hirveästi, mutta kyllä sitä jonkun verran tuolla on omana. Katson jonkun verran sellaista mitä nyt kaupoissa sattuu olemaan myynnissä tai sitten lukemieni mangojen animeversioita. Tosin Neon Genesis Evangelionia olen kyllä ihan metsästämällä metsästänyt milloin mistäkin nettikaupoista, divareista ja huuto.netistä. 

Juu, en nyt hirveän tarkasti kaikkea selosta, suunnitelmissa on siis käydä aika tarkkaan läpi kaikki mitä omistan ja mitä tahdon hankkia, minkä lisäksi varmasti tulee raportoitua tänne myös kaikesta mitä ostan. ^^ Ja tosiaan, tuo kuva mikä tässä blogissa on taustalla on tosiaan oma piirrokseni. Siihen on piirretty kuulakärkikynällä mallista eri hahmoja sarjoista Rozen Maiden, Chobits, Fushigi Yuugi sekä Trinity Blood. :)